Pässinpää

Kaktu kävi pitkästä aikaa Aapoilemassa, kiitoksena siitä, kun olen käynyt pari kertaa kuvaamassa häntä ja Futuraa. Aapo ei todellakaan näyttänyt parastaan Kaktulle, vaan pikemminkin Kaktu pääsi näkemään ponin pahimmat puolet. Kaktuhan on viimeksi käynyt Aapon selässä elokuussa, ja silloin Aapo oli ensimmäisellä kerralla oikea kusipää, mutta toisella kerralla huomattavasti fiksumpi, vaikkei vieläkään oltu niin hienoja, kuin keväällä. Suunta oli kuitenkin ylöspäin, ja kun tänään oli ajatuksena, että Kaktu läpiratsastaisi Aapon, oli tuo ajatus osittain hylättävä.

Aapo pelleili jo heti alkuunsa, kun tallissa se makoili karsinassaan, eikä olisi tahtonut nousta ylös. Ja kun arvon herra ori suostui sitten nousemaan, ei se antanut laittaa narua riimuunsa. Kaktu komensi Aapoa oikein kunnolla ja poni pakeni  takaseinälle. Kehuja ja uusi yritys. Napsimisyritysten kera saatiin poni sitten käytävälle, jossa alkoi seuraava käytöskoulutus. Aapo ei olisi sitten millään osannut seistä aloillaan ja suukin kävi jatkuvasti. Aapoa joutui komentamaan ihan kokoajan, ja meillä meinasi molemmilla mennä hermot moneen kertaan. Osaltaan Aapon temppuiluun vaikutti varmasti karsinassaan ollut tamma, mutta siitä huolimatta, voi hyvän tähden sitä riehumista!

Saatiin kuin saatiinkin Aapo varustettua ja autoin Kaktun tallin pihassa selkään. Aapo ei malttanut seistä aloillaan ja melkolailla vauhdista Kaktu joutuikin Aapon selkään kapuamaan. Lähdimme kentälle ja matkalla Aapo pukitteli muutaman kerran. Kentälläkin Aapo oli aivan tättärää ja Kaktukin totesi, ettei poni ole yhtään sellainen, mitä se oli aiemmin. Puhuimme myös väkirehujen vaikutuksesta ja tulin siihen tulokseen, että kun Aapo ruunauksen jälkeen joutuu automaattisesti kevyemmälle ruokinnalle, niin voipi olla, että väkirehut saavat aikalailla tippua minimiin. Aapo ei tälläkään hetkellä saa paljoa kauraa (vain litran päivässä), mutta todennäköisesti tuo kauramäärä tippuu ainakin puoleen. Ruunauksen jälkeen toki jonkin aikaa ollaan ihan vain kivennäis-linjalla, mutta sen jälkeen harkitaan ponin kauramäärä uudelleen.

Aapo näki jotain

Kaktu keskittyi ihan vain pääasiassa käyntiin, ja yritti saada siinä asiat toimimaan. Loppujen lopuksi Aapo olikin aika kivan näköinen, mutta kun alussa menoa katseli, ei olisi uskonut, että siihen pisteeseen tänään päästään. Pari ravipätkääkin Kaktu otti, mutta kovinkaan nätisti Aapo ei mennyt, se näytti lähinnä issikalta kulkiessaan pää pystyssä harja hulmuten. Videoitakin ratsastuksesta on, mutta koska en tosiaan omalla koneellani pysty niitä käsittelemään, eivät ne aivan heti ole tänne päätymässä. Tosin, koska videoita on vain vähän, eikä varmaan yksikään klippi ole oikeasti edustava, en välttämättä laita niitä ollenkaan. Joudutte siis tyytymään kuviin.

Töpökäyntiä

Kaksi yrmyä, molemmat ilmeestä huolimatta ihania.

Talliin palatessa otettiin Aapolta satula jo pihassa pois ja Kaktu vei ponin suoraan karsinaansa. Sinne se jäi tyytyväisenä ja kohtaloonsa alistuneena. Hölmö poni.

Taustalla näkyvän Sirun ilme kertoo kaiken: "Painu hiiteen siitä senkin orikakara!"

Lopuksi sai venyttää ja rentoutua.

Torstaina olenkin menossa tallille jo todella varhain aamulla, sillä Aapon pitää olla Vermossa jo ennen yhdeksää. Sitten tippuu killuttimet jalkojen välistä metrin alemmas ja saadaan ainakin orihörhöilyjen osalta mielenrauha. Ehkäpä poni rauhoittuu muutenkin ruunauksen myötä, ainakin toivottavasti!