Sain perjantaina taas kaverini Oonan apukäsiksi tallille, ja olimmekin melko innoissamme hyvästä kelistä. Ponikin oli tallissa todella kivasti ja kentällekin päästiin aivan ongelmitta. Yllättävää kyllä, Aapon selkäänkin pääsi pitkästä aikaa ilman mitään ongelmia, yleensä kun poni ei malta aloillaan seistä. Siihen se hyvä käytös sitten loppuikin...
Olin siis jo Aapon selässä ja Oona ryhtyi irroittamaan talutusnarua, kun kaikki tapahtui. Nyt ruunauksen jälkeen kun olen tehnyt niin, että Aapolla on ollut riimu päässä kentälle mennessä ja ketju on mennyt riimun lenkistä molempien kuolainrenkaiden lävitse ja vielä leuan alta takaisin vasempaan kuolainrenkaaseen kiinni. Näin Aapon on saanut talutettua hyvin ja turvallisesti kentälle. Talutusnaru oli vielä kiinni, koska koen sen yhdeksi turvallisuutta parantavaksi välineeksi selkään noustessa. Aapo nimittäin ei aina malta aloillaan olla, ja mielestäni narusta on helpompi saada ote pidettyä, kuin kaulalla olevista ohjista. Varsinkin, jos poni alkaa hyppiä pystyyn.
Oona tätä narua irroitti, kun huomasin, että Aapo meinaa tehdä pahojaan. Ehdin sanoa "Varo!" kun poni jo nosti toisen etujalkansa Oonan olkapäälle. En ehtinyt tehdä mitään, ennen kuin Oona oli jo ponin alla, ja Aapo polvillaan maassa. Hyppäsin alas selästä, jotta sain paremmin komennettua ponia, ja Aapo nousikin sitten siitä Oonan päältä pois ja oli vapaana kentällä. Tässä vaiheessa minulle oli oikeastaan aikalailla sama, että miten Aapon käy. Pidin vain huolen, ettei se hyppäisi aidan yli kentän vieressä oleviin tarhoihin, sillä toisessa tarhassa olevan tamman luokse poni olisi kovasti halunnut.
Oona oli hetken aikaa kontillaan maassa ja tutkaili oloaan. Itse pidin ponin pois tarhojen luota ja sain sen loppujen lopuksi rauhoittumaan yhteen nurkkaan, josta sen sitten otin kiinni. Oona avasi kentän portin, otti Ainon vaunut ja lähti edeltä talliin avaamaan tallin oven. Jäin ponin kanssa kaksin kentälle ja yritin saada sen ympyröitä taluttamalla portille ja siitä ulos. Ei meinannut onnistua, sillä poni alkoi aina portin luona hyppimään ja meinasi tulla päälle. Sain kuitenkin Aapon portista ulos ja selvisimme tallipihaan. Siinä taas muutamat ympyrät ja päästiin kuin päästiinkin talliin. Kiireesti poni naruihin käytävälle, kamat pois ja leikkausarpien tarkastus. Ei näyttänyt olevan mitään merkkejä revenneistä tikeistä, joten poni karsinaan ja kamat kasaan. Kirjoittelin ponin oveenkin lapun, että on hypännyt ihmisen niskaan ja juoksennellut aikansa vapaana, joten erityistä varovaisuutta noudatettava ja arpia vähän tarkkailtava.
Autoa pakatessamme palasi tallinpitäjämmekin olkien haku reissulta ja kerroin hänellekin tapahtuneesta, jotta hän tietää ponin olleen erittäin huonokäytöksinen ja osaavan tarkkailla jos näyttää siltä, että ponin nivuset alkavat reagoida. Kotimatkalla poikkesimmekin sitten lekurin kautta, kun vein Oonan tarkastettavaksi. Jonkin verran tuli ruhjeita ja lievä aivotärähdys, mutta mikä tärkeintä, kukaan ei kuollut, ei tullut murtumia ja Oonakin sanoi haluavansa tulla vielä tulevaisuudessakin Aapoilemaan, jottei kammoa ponia kohtaan jää. Reipas Oona!
Eilen poni on saanut liikutuksen tallinpitäjämme toimesta ja tänään on Astalla talleilupäivä, koska itse en saanut sopivia apukäsiä mukaani. Yksin en uskalla tallille lähteä, kun Ainokin on mukana väkisinkin. Viikon päästä saa onneksi alkaa treenaamaan ponia taas normaalisti, joten päästään paremmin purkamaan tuota patoutunutta energiaa. Eiköhän se siitä sitten hiljalleen rauhoitukin.
Ehdotomasti olisi pitänyt nousta uudestaan selkään tuon jälkeen! Etenkin kun ilmeisesti Oonalla oli kaikki ok, eikä edes näyttänyt/tutunut siltä että olisi mitään murtunut. Nythän nuori poni oppi itselleen mitä loistavimman tempun!
VastaaPoistaKyllä siinä vaiheessa kun ponin kiinni sain, alkoi olemaan huoli myös ponin leikkausarpien kunnosta, enkä niitä todellakaan alkanut kentällä tutkimaan. Selkään en olisi myöskään päässyt, koska Aapo tarvitsee tällä hetkellä kiinnipitelijän, ja Oonalta en sitä voinut vaatia. Tallinpitäjällekin kun sanoin, etten selkään noussut, hän sanoi sen olleen ihan fiksu ratkaisu, kun ottaa huomioon sen, että poni on vastikään ruunattu ja se on vain kävelyllä edelleen. Niin OK Oona ei nimittäin tosiaan ollut, että olisin häntä voinut pyytää avustamaan selkäännousussa.
PoistaHarvoin kenenkään blogiin kommentoin mutta rupeaa kuulostamaan vähän turhan vaaralliselta tuo meno :O...
VastaaPoistaAjoittain se siltä tuntuukin. Nyt ruunauksen myötä TOIVON rauhoittumista ponin osalta, mutta mikäli ei rauhoitu, niin sit täytyy katsoa ponin kohtaloa kokonaan uusiks. Perusfiksu se on, mutta sai olla vähän turhan pitkään orina. Ajoittain on meinaan tosi kiva, fiksu ja helppo, mut sit on näitä päiviä, kun muuttuu sekunnissa fiksusta ihan tosi vaaralliseks.
PoistaOli ori tai ei niin ihmisen päälle ei hypitä. Aapon menneisyyden tuntien tosin ymmärrän että se on alusta asti saanut käyttäytyä (tai ainakin käyttäytynyt) kurittomasti, ja vanhat temput pysyy mielessä pitkään. Oletko miettinyt jos etsisit ponin kanssa työskentelemään jonkun oikeasti kokeneen? Esim. hoitajan, vuokraajan, ratsuttajan tai ylläpitäjän. Ei se mun mielestä yhtään mahdottomalta tapaukselta kuulosta, mutta kaipaisi minun mielestäni erilaista kuria. Nyt joudut toistuvasti kieltämään sitä samoista asioista (näpsiminen/pupeltaminen), eli poni ei koe tekemiään asioita tarpeeksi ei-kannattaviksi. Mitä jos kieltäisit kerran kunnolla niin ettei poni enää edes harkitse temppunsa toistoa? Ainakaan varsana ei vaikuttanut siltä että olisi ihan pienestä seinille hyppinyt, päinvastoin oli aika kovaakin kuria vaativa.
PoistaTotta kyllä, ja pitkään Aapo olikin todella hyvä käsitellä. Viime talvena kun vaihdettiin tallipaikkaa, alkoi vaikeudet, kun poni oli ohjeideni vastaisesti laitettu sähköttömään tarhaan ja oli päässyt karkaamaan toisen orin tarhaan (siihen karkureissuun asti oli ollut siis todella hyvä käsitellä). Pureminen ja napsiminen on onneksi vähentynyt melkolailla, enimmäkseen pyrkii puremaan ja napsimaan taluttaessa. Itsehän olen monet kerrat purrut takaisin, jos yrittää napata tai onnistuu nappaamaan.
PoistaPuoliylläpitäjää olen ponille miettinyt, kokonaan en suostu ylläpitoon antamaan. En vain usko, että tälle ylläpitäjää löytyisi kovin helposti, kun on ratsuna vielä niin raakile. Ja muutoinkin olen melko tarkka siitä millaisen henkilön puoliylläpitäjäksi kelpuuttaisin.
Mikä mielestäsi olisi sitten sellainen tapa, joka menisi perille? Väkivaltaan en lähde, sillä Aapoa ON komennettu vähän väkivaltaisemminkin, ja sillä on ollut vain käytöstä pahentavat vaikutukset. Esimerkiksi talutusongelmamme alkoivat, kun ponia oli tallityöntekijän toimesta mätkäisty raipalla ryntäille... Taluttaessa meni pitkään ennen kuin sai raippa olla kädesäs ja nyt kun se saa olla kädessä, on sillä kyllä huomautettu napsimisesta - sillä seurauksella, että alkaa punkemaan entistä pahemmin ja yrittää tulla muutenkin syliin.
Hankala näkemättä sanoa, on niin hevos kohtaista miten paljon mikäkin kestää painetta yms. Se työntekijä on ilmeisesti toiminut väärin joko ajoituksessa ja poni ei ole osannut yhdistää rangaistusta oikeaan asiaan, tai sitten yliarvioinut miten kovaa tätä nimenomaista yksilöä voi komentaa ilman että menee yli. Toi että "provosoituu" komentamisesta kuulostaa ihan loogiselta, eihän se jo ansaittua valtaa halua menettää. Kuka nyt jo ansaituista "eduista" haluaisi luopua? Usein käykin niin että kun ne edut sitten yhtäkkiä riistetään niin poni yrittää kaikin voimin pistää kampoihin, jopa enemmän kuin aikaisemmin.
PoistaNiin ja tietenkään se väkivalta ei ole yhdenkään eläimen kanssa ensimmäinen ratkaisu, mutta sitä en sano ettenkö sitä itse käyttäisi jos hevonen päälle tulisi. Mulla on viimeiset seitsemän vuotta ollut aina 1-3 ponia, ja tasan kerran olen omaani joutunut niin sanotusti turpaan vetämään (sekin oli silloin kun se palasi ylläpidosta). Normaalistihan hevosella ei pitäisi olla mitään syytä kyseenalaistaa paikkaansa laumassa, eivätkä ne minun kokemuksen mukaa sitä tee.
PoistaAapo on koko minulla olonsa ajan ollut raipalle todella herkkä. Aiemmin esimerkiksi juoksuttaessa riitti raipan käteen ottaminen siihen, että poni sinkosi tuhatta ja sataa eteenpäin. Raipalla komentaminen on ainoita, mistä provosoituu oikein kunnolla.
PoistaItse olen sitä mieltä, että tuon työntekijän kohdalla kyse on ollut ajoituksesta. Rangaistus liian reippaasti kulkemisesta kun on annettu kun poni on pyynnöstä jo pari askelta peruuttanut, mutta tallityöntekijän mielestä ei riittävän montaa askelta. Uusi peruutuskäsky annettu siis raipalla ryntäille lyömällä, kun alkuperäisestä tilanteesta on kulunut jo useampi hetki.
"Etujen" menetyksestä olet kyllä oikeassa. Tiedän nimittäin, että poni on maitovarsana saanut pureskella ja pupeltaa vaatteita ja sen vuoksi puree ja pupeltaa nykyäänkin. Pitkään poni olikin purematta, kunnes aloitti sen vuosi sitten talvella taas kun muutettiin ja alkoi muutkin talutusongelmat.
Aivan totta. Kyllä minä hevosten kanssa toimiessani teen kerralla selväksi mitä saa ja mitä ei saa tehdä (tuttujen hevosten kanssa, joiden kanssa tietää mikä riittää ilmoittamaan asiasta; ilme, ääni, näpäytys, "turpaan veto") jälkimmäistä nimenomaan käyttäisin siinä tilanteessa kun hevonen käyttäytyy uhkaavasti ihmisen "omalla alueella" (tulee päälle, potkii, puree tosissaan) tosiasiahan on että hevoset näin lajinmukaisesti selvittävät nokkimisjärjestyksensä. Sen takia "voisitko sä pliis" ei hevosten kanssa auta. Saattaa kuulostaa rajulta, varsinkin alottavilta ratsastuskoulun kävijöiltä on paljon tullut kommenttia "kuinka julmaa, voi kun sitä sattuu varmasti, voi raukkaa". Jos hevoset ymmärtäisivät oikeasti ihmisten puhetta voisi nämä asiat kiltisti ilmaista, valitettavasti ymmärtävät pääosin fyysistä elekieltämme ja tuskin kukaa haluas 500kiloa niskaan
PoistaOk. No toivotaan että lähtee sujumaan, eiköhän siitä oikein mallikas poni tulisi oikealla käytöksellä :).
PoistaEiköhän siitä tule, sillä juuri tänäänkin Astan kanssa puhuimme siitä, kuinka hänkin on ponista nähnyt sen hyvätapaisen ja kivan puolen, joka on vain tällä hetkellä piilossa jossain syvällä ponin sisimmässä :)
PoistaNäin keväänkorvalla tyypillistä käytöstä nuorelta orilta (tai juuri ruunatulta tässä tapauksessa) joka on saanut pikkasen vapaan kasvatuksen.
VastaaPoistaYleensä tasaantuvat kyllä kesään mennessä, tai ruunauksen jälkeen pikkuhiljaa.
Paha idea ei varmaan olisi myös sekään, jos ammattiratsuttaja kävisi muutaman kerran?
En usko, että ammattiratsuttajasta olisi meille mitään apua, ponin selässä kuitenkin on useampikin sellainen käynyt, joka on nuoria laitellut, ja siitä huolimatta poni on mitä on.
PoistaHui, onneksi ei sattunut pahemmin. On kyllä järkevää miettiä ponin kohtaloa uusiksi jos tilanne ei muutu, ihan poninkin takia. (ja kun kyseessä ei nyt selvästikkään ole mikään helpoin tapaus) Tottakai teille muodostunut jo jonkilainen side, mutta joskus on osattava luopua jos se on kaikinpuolin oikea ratkaisu.. Teemme kaikki joskus virheitä, muttta se mitä niistä opimme on tärkeintä. Paljon tsemppiä teille ja toivottavasti asiat menee kaikkien kannalta oikeaan suuntaan! :)
VastaaPoistaTotta on, että luopua pitää osata, jos niikseen on. Sen vuoksi olenkin päättänyt, että katsotaan miten tilanne etenee, mutta jos ei muutosta tapahdu niin kyllä poni lähtee taivaslaitumille. Eteenpäin sitä ei uskalla laittaa, joutuisi kiertoon vaan :/. Toivotaan kuitenkin tosiaan, että poni tuosta rauhoittuisi ja ei tarvitsisi siitä luopua.
PoistaTuskin nyt poistalaittamista kuitenkaan kannattaa miettiä vielä. On niitä hankalampiakin nuoria saatu asiallisesti käyttäytyviksi hevosiksi.
VastaaPoistaTiukka kuri ja selkeät rajat, eiköhän se siitä kun vielä hormonitoimintakin vähän asettuu.
Ei sitä poislaittamista onneksi niin paljoa tule mietittyä. Se on kuitenkin niinsanotusti takaporttina, jos ei poni asetu. Tämäkin on niin paljon virikkeitä vaativa sosiaalinen tapaus, että sekin jo hankaloittaa tuota asettumista. Eiköhän se tästä, kun omat talleilumahdollisuudet kasvavat tytön kasvaessa (mitä isommaksi tyttö kasvaa, sitä paremmin viihtyy hoidossa ja pääsen itse tallille).
Poista